1.päivä

Juoksukoulun ekan treenipäivän ohjelman mukaisesti kävelin ensin 5 minuuttia, juoksin 2 minuuttia ja käännyin takaisin kotiin ja toistin saman homman. Tosiasiassa kävelin kyllä vähän pidempään, koska aloitin ajan katsomisesn vasta kun pääsin pois ihmisten silmistä hiekkatielle ja takaisin tulo matkan juoksun lopetin taas ennen ihmisten ilmoille saapumista. Silti ylikuntoa ei ole havaittavissa ainakaan vielä. Sen sijaan muistin miltä lapsena tuntui, kun äiti käveli liian lujaa ja mua pisti kun piti koittaa pysyä samassa vauhdissa. En siis voi kehuskella loistavalla kunnollani, koska kahden minuutin yhtämittainen juoksu oli todellakin mulle ihan riittävä. Kammottavaa oli tajuta, kuinka rapakunnnossa sitä oikein onkaan. No mutta tästä on suunta vain ylös päin. Älkää lannistuko siskot, joku päivä me vielä kirmataan niitä Rooman katuja.

Ruman väriset juoksukengät tuntui hyviltä ja pinkit urheiluliivit taas ei. Mitä tästä opimme? Ruman värinenkin voi olla toimiva ja pinkki ei aina toimikkaan. Masentavaa. Kotiin päästyäni mies sentään kehui olevansa ylpeä minusta. Sillä oli selkeästi joku taka-ajatus.