Aktiivisuusranneke my ass

Pohdin tuossa viime postauksessani sitä motivoitumisen hankaluutta ja lupasin palata asiaan kunhan olen sen ratkaissut. No en ole täydellistä ratkaisua löytänyt vieläkään, mutta yrittänyt olen kuitenkin.

Ensimmäisenä vaihtoehtona mietin hetken isännän pestaamista personal traineriksi, mutta oman ja etenkin hänen turvallisuutensa kannalta päätin luopua ajatuksesta. Aviomiehen kun ei missään, korostan missään tilanteessa tule kehottaa vaimoaan liikkumaan hieman enemmän. Se on hengenvaarallista ja sitä ei pidä kokeilla sen enempää kotona kuin julkisilla paikoillakaan.

Koska PT homma oli jo ennalta tuhoon tuomittu menin hankkimaan sellaisen aktiivisuusrannekkeen. Polar Loop on tämän mötikän nimi. Mainoksessa luvataan, kuinka se hauskasti mittaa aktiivisuuttasi ja motivoi kertomalla mitä pitäisi tehdä.

Toistaiseksi se on nostanut vain verenpainetta ja ketutuskäyrää. Paketissa kun ei ole minkäänlaisia ohjeita käyttöönottoon. Tietokonetta käyttävänä blondina kuitenkin tajusin, että osoite www.polar.fi on vissiin se jonne pitää mennä ja tökätä vehje kiinni koneeseen. Näin tein. Ei mitään. Tässä meikäläisen koneessa on liian vanha ohjelma, eikä se tue tätä Polar flow ohjelmaa. Hain iPadin. Ei käy siihenkään. Puhelimeni ei myöskään käy, kun ei ole Apple tai Samsung. Tässä kohtaa suunnittelin vekottimen palauttamista kauppaan. Päätin kuitenkin siirtyä muksujen koneelle ja Bingo! johan alkoi pelittään. Tai siis ainakin se kone tukee sitä flow ohjelmaa ja sinne sen voi asentaa. Selailin ohjeita synkronointiin ja ehkä neljäs ohje osui oikeaan ja sain vekottimen synkattua.

Siinä välissä jouduin tietysti soittamaan isännälle, joka on muksujen koneen admin käyttäjä, jotta sain selville salasanan ja ladattua ohjelman koneelle. Tässä kohtaa verenpaine alkoi olla melko korkealla ja harmitti kun ei tuo vekotin ollut ranteessa todistamassa meikäläisen vähintäänkin aktiivista olotilaa.

Voisi kuvitella, että nyt olisin onnellinen ja iloinen aktiivisuusrannekkeen omistaja ja innolla seuraisin vekottimen näytöltä kuinka hauskasti se kertoilee minulle tärkeitä tietoja itsestäni. En ole. Tuo ranneke ei pysy kiinni. Lyhensin sen ohjeiden mukaan ja napsautin käteeni vain todetakseni, että se napsahtaa viimeistään neljän sekunnin kuluttua auki itsekseen. Väänsin, veivasin, kiroilin ja mekastin ja tulos on silti ihan sama koko ajan. Ei pysy kiinni, niin ei pysy. Ihan kun meikäläisen suuvärkki ärsyyntyessäni.

Päätin kuitenkin roikottaa mötikkää käsivarressani samalla kun tein limeraakasuklaata satsin. Vanhassa vara parempi. Suklaa odottaa kiltisti kaapissa kunhan olen lenkkini tehnyt ja sitä voi ottaa lohdutukseksi myös silloin kun ei lenkille jaksa lähteä. Ilman sykronointia ja piuhoja, eikä sen syömistä estä edes vanha tietokone tai vääränlainen kännykkä.