5. päivä

Jos eilen olinkin ilahtunut siitä kuinka askel nousi ja juoksu kulki, niin tänään ei kyllä ollut tietoakaan siitä. Jalat painoi tonnin ja joka askel oli ihan tuskaa. Ei auttanut musiikki eikä mikään. Olisin kaivannut jotain personal traneria, joka olisi huutanut vieressä: "Vielä vähän, jaksaa, jaksaa. Mä tiedän että sattuu, mut kohta tää on ohi." Tosin tuo kuulosti kyllä mun kätilöltä. No samaa hommaahan ne kai tekee.

Tänään oli siis sama harjotus kun eilenkin. Viisi minuuttia kävelyä 3 minuuttia juoksua ja sama homma takas päin tultaessa. Ei kuulosta pahalta, mutta tälläselle viimeksi koulussa coopperin juosseelle se on jo saavutus. Sateen takia jouduin juokseen osan matkaa tota asfaltti tietä ja tottakai siinä tuli vastaan kaikki mahdolliset tutut. No, nyt on sekin nolous kynnys ylitetty, joten samapa kai tuo vaikka sitä sit juoksis ihan yleisilläkin teillä tästä lähtien.

Saa nähdä kuinka uni tulee tänä yönä. viime yönä pohkeet särki ja jalat ei meinannu muutenkaan pysyä paikallaan. Pakko oli käydä napsaseen muutama magnesium pilleri, mutta eipä se juurikaan auttanut. Tänään oon ottanut ne jo aikasemmin, josko ehtis tehota yöksi. No, ei muuta kun kohti huomista!