10. ja 11. päivä

Lauantaina oli treeniohjelmassa vapaa päivä. Kävin kuitenkin viiden lapsen kanssa kiertämässä leirikeskuksen lähellä olevan hienon uuden ulkoilureitin. Sitä ei voi kuitenkaan treenaamiseksi sanoa, kun katseltiin maisemia ja pysähdyttiin vähän väliä kuvaamaan jotakin. Mutta raitista ilmaa saatiin ja ihana oli nuuskia tulossa olevaa syksyä.

Sunnuntaina olikin tiukka päivä. Leiriltä kotiin. Ihania vieraita talo täysi ja vasta illalla muistin, että treeni on tekemättä. Sepä olikin kummallinen 3 minuuttia kävelyä 4 minuuttia juoksua ja sama takas tullessa.

Perjantain jäljiltä sääret oli edelleen ihan kaameat ja sunnuntain treeni oli kyllä sen mukainen. Ihan sama millä tahdilla yritin kävellä tai juosta, niin mieli olisi tehnyt mielummin heittäytyä maahan makaamaan ja itkemään. Miten voi olla joku kohta ihmisen kintuista niin kipeä? Illan googlettelin penikkataudin hoito-ohjeeita. Melko ristiriitaista tietoa sieltä löytyy, mutta kaikissa kuitenkin on yksi ja sama ohje. Lepo. Jaa-a. Laittaa miettiin kuinka jatkuu meikäläisen lupaavasti tai no ainakin alkanut juoksijan ura.