9. päivä

Nyt se sitten tapahtui! Koitin siirtää väistämätöntä, mutta turhaan. Lähdettiin tänään leirille koko perheen voimin. Ja koska en ehtinyt lenkille ennen lähtöä sain lenkki seurakseni rakkaan, mutta ärsyttävän paljon parempi kuntoisen aviomieheni. Reippaan näköisenä se ukko koitti kuitenkin laahustaa mun vauhdissani, kun on tottunut kuitenkin paljon kovempaan vauhtiin ja pidempään matkaan.

Mä en edes yrittänyt esittää, että olisin kauheassa iskussa. Ennemminkin harkitsin pyörtymistä kesken juoksun ja ukko ois saanut olla ritari ja kantaa mut takas leirikeskukselle. No, omin jaloin kuitenkin perille raahauduin. Sen verran säälin miestä, vaikka se voimailulajeja harrastaakin.

Tän päivän treeni oli jo huikeat 4 minuuttia juoksua ja se perinteinen 5 minuuttia kävelyä ensin ja takas tullessa sama homma. Huomenna onkin sopivasti vapaa päivä ja voin keskittyä leireilemään.